Vaikka onni keksittiin Amerikassa jo vuonna 1962, siitä on edelleen vaikea saada otetta. Toimelias vaimo Liisa saa idean ja keskeyttää kirjailijamiehensä tv:n katselun. Liisa ehdottaa, että mies kirjoittaisi kirjan onnesta aavistamatta, että aihe vaatii laajaa kenttätutkimusta. Kirjailija ryhtyy perehtymään onnen olemukseen pelikaverinsa Hannun kanssa. Miehet matkustavat ruotsinlaivalla Maarianhaminaan, haastattelevat onnellisuustutkijaa, rikasta miestä, mestarijuoksijaa ja haudankaivajaa, tutustuvat luhankalaiseen ekoyhteisöön ja ruumiilliseen työhön. Etenkin Hannu paneutuu myös onnen seksuaalisiin sovellutuksiin. Onnellisuustutkimusten edetessä kirjailija ajautuu lopulta seuraamaan oman onnensa jälkiä, jotka johtavat nuoruusvuosiin. Kirjailija muistaa tanskalaisen rakastettunsa Liseloten ja alkaa toiveikkaana suunnitella Kööpenhaminan matkaa.